Seksikkäästi sivuuttaen
Aikaisemmin julkaistu blogillani "Ihmiskunta"
http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=3755
Vanhan työnantajani verkkosivuilla kerrotaan "Älämölö jyrää laadun".Minusta on oikeastaan aika mukava huomata se, miten hyvin aihe on otsikoitu; Matias Erkkilä on ammattimies ja hyvä otsikointi on eräs mediavaikuttamisen kulmakiviä.
Tulee mieleeni se vanha juttu menestyneestä vaatekauppiaasta, jonka toisella puolella oli suuri halpahalli, jonka ikkunassa pysyvä ilmoitus "Kaikki laatumerkit -30%" ja toisella puolella liike, jossa oli suuri valomainos, "Kaikki -40%" kuitenkin näitten välissä ollut pieni liike porskutti niin että kauppiaasta tuli varsin varakas mies. Hänellä oli vain yksi mainos, kyltti oven päällä "Pääsisäänkäynti"
Artikkelissa puhutaan siitä, miten Andrew Keen oli hyökännyt blogeja vastaan.Seksikkäästi sivuutetaan asian toinen puoli.Minusta Andrew Keen on oikeassa eräiltä osin oikeassa itse asiassa, mutta myös taas ja jälleen alteraatiostressin vallassa, ja tältä pohjalta hän rakentaa hedelmätöntä ja turhaa vastakkain asettelua toimittajien työn ja blogien välille.
En sano, että blogit eivät olisi uhka toimittajille. Enkä sano, ettei blogeista suurin osa olisi älämölöä.
Mutta blogit ovat uhka huonoille toimittajille.
Olen luentojani varten ottanut käyttöön käsitteen alteraatiostressi.Se muistuttaa monin tavoin sosiaalista stressiä. Ihmisen esi-isät elivät satojatuhansia vuosia yhteisöissä, jossa oli alle 200 jäsentä, eikä ihminen ole vielä sopeutunut sellaiseen elämään, jossa hän joutuu päivittäin kohtaamaan enemmän sosiaalisia tilanteita kuin ennen vuodessa. Vaikka mieli on eräillä kommervenkeillä laajentanut sitä määrää, mitä me voimme hallita, sen rajat tulevat silti vastaan monilla ihmisillä.
Alteraatiostressi ei koske vain ja ainoastaan verkkoviestintää, vaan on kaikkialle ulottuvan nopeatempoisen kehityksen tuoma muutosahdistus.Aikaisemmat sukupolvien aikana ihmisen elämä muuttui niin hitaasti, että se oppi minkä oli ensimmäisen 16-vuoden aikana saanut, oleellisilta osin riitti loppuelämäksi.Nyt ihmisen on varauduttava siihen, että joutuu opiskelemaan uusia asioita päivittäin.Se tilanne on luonnoton ja ihmisen mieli kapinoi sitä vastaan.
Toimittaja joutuu sinänsä olemaan eräällä tavalla alteraatiostressin alla jo ammattinsa puolesta koko ajan, sillä monet uudet asiat tulevat tietoisuuteen toimittajien kautta.Kun ihminen aikaisemmassa historiassa ratkaisi yhteisöllistä stressiä hajottamalla yhteisön kahteen osaan, jakamalla lauman, niin edelleen ihminen , stressattuna, menettelee saman suuntaisesti.
Tämä ilmiö helpottaa sitten tällaisten tilanteiden syntymistä, jossa nähdään jokin ryhmä kilpailijana tai vihollisena.
Mutta edelleen sanon sen, mitä olen sanonut mm. viimeisessä luennossani Talentumilla ja aina kun yleisessä on ollut toimittajia.Yhteisöllinen viestintä on mahdollisuus hyvälle toimittajalle.Tämä ei tarkoita, että kaikkien hyvien toimittajien olisi oltava mukana yhteisöllisessä viestinnässä.
On paljon hyviä toimittajia, jotka ovat yhteisöllisyyden kanssa täysin hukassa, ja muutama kaikkein parhaista toimittajista on sosiaalisesti niin lahjakkaita, ettei heillä ole sormi hanurissa, vaan käsi rannetta myöten harmoonissa.
Keen näkee verkon rappeuttavan kirjallisuuden, musiikin ja ajavan länsimaisen kulttuurin perikatoon.Minä ymmärrän häntä, mutta en ole samaa mieltä, sillä hänen näkemyksensä taustana on hänen maailmankuvansa.
Yhteisöllinen media ei ole kirjallisuuden kilpailija.Jos kirjallisuudella ja lehdillä näyttää menevän huonosti, se ei johdu internetistä, vaan monista osatekijöistä, joista kilpailun laajuus, yleinen viihteellistyminen ja myös mediatalojen lisääntyneet tuottovaatimukset ovat osatekijöitä.
Yleinen kaupallistuminen on johtanut viihteellistymiseen.
Mutta jos verkkoa syytetään laadukkaan kirjallisuuden kilpailijaksi, niin saman tien voitaisiin syyttää sitten äijiä savottanuotiolla Demostheneen vihollisiksi.
"Kansalaisjournalismi" ei ole kirjallisuutta, eikä se suurimmalta osalta ole edes journalismia. Tässä yhteydessä pitää muistaa että suurin osa "journalisteista" ei ole enää journalisteja, vaan jonkinlaisia torimummoja, eikä se ole journalistien vika, vaan... "vähemmän ylen annattaa, jos hyvin kannattaa", sanoi eräässä laulussaan Jacques Brel.
Enin osa blogeista on jorinaa markkinoillaJa sen kuuluu olla jorinaa, niin on ollut ja niin on aina oleva.Se tietysti kuuluu kauemmas, mutta ei sitä ole pakko kuunnella.Mutta kuten teltantekijän puodin edessä saattaa kuulla hyvän tarinan ja siihen sitten kerääntyy porukkaa.Eikä suurinta osaa näistä ihmisistä kiinnostaisi Hegel, vaikka he eivät tällä torilla olisikaan, vaan he keskustelisivat vaatteista, naimisesta ja juomisesta jossakin muualla.
Mutta edelleen. Hyvillä toimittajilla, jotka osaavat kerätä ja jalostaa tietoa on edelleen käyttöä, jos mediayhtiöllä on halua maksaa siitä. Ihmiset haluavat, toki vain pieni osa, mutta niin se on aina ollut, tietoa maailmankuvansa taakse ja edelleen hyvillä toimittajilla on ammattitaito etsiä ja jalostaa tämä tieto yleisölle sulatettavaan muotoon.
Millä mediayhtiö saa sitten parhaat katteet?
En sano että se olisi ainut tekijä, mutta oikeasti merkittävä osa median sisällön köyhtymisestä johtuu sen uudesta asemasta mediatalojen riiston kohteensa.
Ministerin panetus myy paremmin kuin ministerin ammattitaito.Toki suuremmalla osalla ihmisistä on enemmän kokemusta panetuksesta kuin ulkopolitiikasta.
Ja tämän artikkeli seksikkäästi sivuuttaa.
