Syksyisin, kun lesbot tippuvat lehdistöstä
On syntynyt parku siitä kuinka Lapin Kansan päätoimittaja sai monoa yllättäen ja pyytämättä, kun paljastui että hän puolisonsa on samaa sukupuolta.
Minua tämä on huvittanut suuresti.
Silkka vahingonilo on jo iso osa asiaa, enkä voi olla tuntematta tiettyä tyydytystä kun ajattelen miten Almalla on musikaalisina miehinä sitä on laitettu sormi hanuriin oikein kunnolla.
Toisaalta herää kyllä ajatus millainen on näitten Alman päättäjien sukupuolinen suuntautuminen, kun ne ovat niin innokkaana sormensa kanssa?
Aikoinaan oli eräs omainen, joka oli silloin, jostakin käsittämättömästä syystä, erään suuren uskonnollisen organisaation palveluksessa ja oli varsin huolissaan mitä jos työpaikalla paljastuu että hän on lesbo. Hänen äitinsä vastaus on jäänyt meillä perheessä eräänlaiseksi lentäväksi lauseeksi."Mitä vittua se kirkolle kuuluu, mitä vittua, sä vitullas teet"
Aika usein on asioita, joissa tämä tulee mieleen.
Jos ihminen on talossa töissä, niin sen perusteella irtisanominen, mitä vitullaan tekee, jos se nyt ei sitten kuulu työtehtäviin, on perseestä, tai ainakin hyvin läheltä sitä.
Mutta sitten taas. Lain mukaan työhön otossa ei voida diskriminoida siitä tai tästä syystä, mutta entäpä sitten oikeuden mukaan.
Arvatkaapa vain, palkkaisinko minä kristityn? Kristinusko pilaa minusta ihmisen moraalin ja tekee ihmisestä epäluotettavan, puhumattakaan että palkkaisin jonkun kepulin tai sellaisen hyysääjän.
Minusta yksityisellä työnantajalla pitää olla oikeus valita työntekijänsä niin puusilmäisin periaattein kuin haluaa, mutta niitten kriteerien pitää myös olla selvillä niin että asiakas ja työntekijä tietää, että tuolla ei sitten palkata sitä tai tätä porukkaa ja voivat sitten tehdä omat valintansa näitte periaatteiden mukaan.
Alma on myös vedonnut Korhosen puolison poliittiseen toimintaan, ilmaisten kantanaan että puolueettoman lehden päätoimittajan puoliso ei voi olla ehdolla vaaleissa.
Tämä on minusta erittäin mielenkiintoinen kysymys.
Tiedän hyvinkin yllättäviä lehtiä, jotka ovat olleet puolueettoman maineesa, ja joiden päätoimittajana on ollut julkisesti poliittista väriä esittävä henkilö. Mm. pariinkin kertaan talouslehden päätoimittajana on ollut julkidemari ja sen lähemmäksi ei kai talouden asiantuntemusta demareita äänestävä ei ole tainnut päästä.
Mutta miten sitten tämä lehdistön puolueettomuus?
Pitääkö lehdistön olla puolueeton?
Eikö olisi hyvä että lehti ei olisi puolueeton, vaan oikeuden, suhteellisen demokratian, avoimuuden ja sananvapauden puolella.
Hyvää journalisti on analyyttinen, kriittinen, kenties jopa vittumainen, mutta en menisi laittamaan puolueettomuutta kovin korkealle sillä listalla, sillä puolueeton on helposti kusipäitten puolella.
Linkkejä
Syksyisin, kun lesbot tippuvat lehdistöstä on aikaisemmin julkaistu Ihmiskunnassa
