pyörät rullaamaan eteenpäin!
Suomi tarvitsee reippaan herätyksen ja ravistelua. Puhun tietotekniikan tilasta,kulttuurista, ja poliittisen saamattomuuden ilmapiiristä.
Miksi Helsingissä ei ole kaupungin kattavaa WLAN-verkkoa? Muutamalla sadallatukiasemalla, jotka ovat sadan euron kieppeillä maksavia elektroniikkaa sisältäviälaatikoita, saataisiin todellista kehitystä pääkaupunkiimme. Niin kaupunkilaiset, vieraspaikkakuntalaiset piipahduksella pääkaupungissa, kuinturistit voisivat hoitaa arkipäiväisiä askareitaan paljon tehokkaammin. Ei tarvitsisietsiä kusi sukassa niitä muutamia alueita, joilla saa edes jonkinlaisen rajoitetun nettiyhteyden.
WLAN-verkon vastalauseet luultavasti kuuluvat siten, ettäse olisi köyhiltä pois; ja sitten perään tulisi muiden kaupunkien ja kuntien kateellisuus. Sen jälkeen kapuloita rattaisiin heittäisivät kenties ympäristösuunnittelijat, byrokraatit, ja kukkahattutädit. Nettiä eli saatanaa levitettäisiin ihan valtion puolesta. On tärkeämpiäkin kehityskohteita (kuten abstraktit ruuviltanäyttävät nykytaideteokset jossain hornan tuutissa).
Miksi h*vetissä panostetaan enemmän parkkipirkkoihin kuin kaupungin kehittämiseensellaiseksi, että liikenne luistaisi? Miksi Helsingissä on luultavasti toista sataa yksisuuntaista katua? Kun ajaa jostain sopesta ohi, niin saa kiertää pari kolme kilometriä, odotella viisissä valoissa, ja tuhlata 20 minuuttia aikaa ja bensaa. Tiedän ettei joka paikkaan soviparkkeerata, mutta ne kadut voisi vapauttaa yksisuuntaisuuden rajoituksista. Käykää vilkaisemassaRoomaa tai Pariisia. Tai jotain aasialaista suurkaupunkia. Liikenne sujuu, vaikka villimpää onkin. Nyt ainakin kannattaisi painaa jarrua ja lakata kloonaamasta Ruotsin malleja, jossa ajatuskulku alkaaolla suurinpiirtein: miten voitaisiin estää turhat kastematojen ja kärpästen kuolemat? Kentiesalentamalla kaupunkien nopeusrajoituksia edelleen.(villi veikkaus on, että seuraavaksi Volvo kehittää airbagin tuulilasin ulkopuolelle, hyönteisille).
Veikkailin tuossa vuoden 2000 paikkeilla, että täällä aletaan kulkea sokeasti kohti itsetyytyväistälumeyhteiskuntaa mitä tietotekniikkaan tulee. Tietoyhteiskunta, kattia kanssa!
Ensinnäkään täällä ei osata opastaa perille; "kyllähän sen kaikki tietää; mitä, etkö tiedämissä paikka X on?" En. Niinpä. Veikkaan että aika moni kaipaisi tietotekniikan tarjoamia joustavia paikannuspalveluita ja apukeinoja, jos tietäisi mitä teknologialla voidaansaada tarvittaessa aikaan. Ei se tarkoita että kuljettaisiin nenä kiinni ruudussa, vaikkasekin lienee parempi kuin kulkea zombiena eteenpäin, kuin raitiovaunun kiskoilla.
Liikkeet eivät osaa heittää asiakasta silkkihansikkain sisälle. Tarkkaakin tarkempi, neuvostoliiton leipäjonoja muistuttavajärjestys on tärkeämpää kuin se, että tuotteet menisivät kaupaksi. Myyjät ovat usein palkattuja pölkkyjä, jotka eivät tunne myymiääntuotteita, eivät ole kovin innokkaita myymään ja palvelemaan, ja eivät taatusti omaa tarpeeksi toimivaltaaantaa esimerkiksi 5 prosentin alennusta. Asiakashan on hieman kuinesteenä mukavalle tyhjäntoimittamiselle ja olemiselle.
Koulut opettavat olemaan erittäinpassiivinen ja "hyvä palkansaaja", hankkimaan turvattu elanto ja tukahduttamaanmahdollisesti sisällä oleva palava into muuttaa toimintatapoja ja siinä sivussa tienata leipä. Itku pitkästä ilosta, joten sitä iloa on turha hakea saati näyttää. Nuorison usko koulutuksen tuomaan etuun on laskemassa. Siinä on hyvät ja huonotpuolet. Tarvitsemme kyllä erittäin korkeasti koulutettuja ihmisiä, mutta tarvitsemmeehkä sitäkin enemmän itseensä uskovia, energisiä, ja käytännöllisiä ihmisiä.
Olemme vipeltävä joukko taitavia insinöörejä, opettajia, kokkeja, fysioterapeutteja,lääkäreitä, siivoojia ja myyjiä. Mutta jotain puuttuu; asenne. Lähdetäänpä kehittämäänhihat heiluen niitä epäkohtia, joita kulttuuristamme ja taloudestamme löytyy.Olemme Euroopan alinta reaalipalkkaa ja melkein korkeinta verotusta nauttiva kansa. Kannattaa uskoa siihen, mitä tekee. Kannattaa ottaa riski, ja epäonnistua. Siitä oppiihurjan paljon.
