Osaavan ja kaikkitietävän amatöörin myytti
Andrew Keen, Internet-yrittäjä Silicon Valleysta, on kirjoittanut tärkeän kirjan "The cult of the amateur - how today's internet is killing our culture" (2007). Kirjan tärkeimpänä virikkeenä on on Web 2.0:n lupaus siitä, että uuden verkkotekniikan myötä meistä kaikista tulee lehtimiehiä, kirjailijoita ja muusikoita. Alunperin brittitaustainen älykkö näkee että tämän ajattelun seurauksena vakavamielinen lehdistö, musiikintekeminen ja kirjallisuus ovat kuolemassa. Hänen esimerkinsä esimerkiksi levyteollisuuden ja valtalehdistön vaikeuksista ovat vakuuttavia. Keenillä on kuitenkin omituinen käsitys, jonka mukaan kirjallinen tai musiikillinen harrastus johtaisi osaamisen arvostuksen laskuun. Itse näen päinvastoin. Mitä enemmän meillä on harrastajia sitä enemmän meillä on osaamisen arvostajia. Eri asia on se, lukeeko joku harrastajien tekemiä helposti leviäviä julkaisuja tai kuka kuuntelee harrastajabändejä.
Keen puolusti kesäkuun alussa kriittistä näkemystään New Yorkin kuuluisassa kirjakaupassa Strandissa ja kertoi tulleensa haukutuksi mm. stalinistiksi. Keskustelutilaisuudessa hänen vastapuolenaan oli new yorkilainen Lev Grosman, joka kirjoitti kuuluisan artikkelinsa Time Lehteen vuoden henkilöstä, eli Sinusta Kuluttaja (You). Keskustelu meni inttämiseksi ja pakko sanoa että satunnainen turisti, joka inhoaa amatöörikulttuuria, kääntyi lopulta Grosmanin puolelle. Kaliforniassa Keen olisi kai lynkkattu. Eikö kritiikitön Internet yhteisö kestä kritiikkiä?
Kirjassaan Keen osoittautuu konservatiiviseksi ja kritisoi mm. Wikipediaa siitä, että Pamela Andessonista on enemmän juttua kuin vaikkapa sosiologi Hannah Arendista. Keen väittää mm. Wikipedian ja avoimen lähdekoodin etenevän ilman instituutioita. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin osoittanut että institutionaalinen itsesäätely esimerkiksi YouTubessa on hyvin oleellinen piirre. Keen tosin itsekin tunnistaa tämän ja havahtuu, kun Grosman viittaa jo 1600-luvulla käytyyn sensuurikeskusteluun. Tuolloinhan ajateltiin että kansa ei ole kypsä lukemaan painettua sanaa. Tarvittiin sensuuria suojelemaan tyhmiä ihmisiä, tuolloin valtaosaa kansasta.
Keen ärsyttää kirjallaan, mutta hän myös tarjooa runsaasti esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Suosittelen kirjaa kaikille niille jotka ajattelevat Web 2.0 tuottavan uudenlaisen osaamisen ja jakamisen yhteiskunnan.
Kommentit (2)
Lisäksi voi kysyä, onko jotakin taetta sille, että institutionaalisen säätelyn kautta tuotetaan oletusarvoisesti parempia tuloksia. Asia voi olla pikemminkin päinvastoin. Suuri joukko kohtuullisen itsenäisiä toimijoita mahdollistaa mukautumisen muuttuviin olosuhteisiin ja resurssien tehokkaan allokaation. Kommunismin yksi suurempia virheitä lienee ollut suunnitelmatalous, joka on hyvä esimerkki institutionaalisesta säätelystä.