luovaliiketoiminta/slowliving

Häiritsevä nakutus - läppärin oikeutus luentomuistiinpanojen teon välineenä? 

Nelle 26.11.2007 klo 10:34

34

Viime luennolla eräs opiskelija sanoi, että aikoo kirjoittaa pienen blogientryn siitä, miten muistiinpanojen tekeminen suoraan koneelle olisi hänestä ongelma ja melusaasteen lähde, jos kaikki luennolla tekisivät sitä. Koska en ole vielä sitä entryä spotannut, kirjoitan nyt aiheesta pienen mietelmän, koska aihe on mielestäni hyvin hiljaisuusteemaan sopiva.

Ihmisten oppiminen tapahtuu hyvin erilaisilla tavoilla - osa haluaa kuunnella luentoa silmät kiinni, toiset valokuvaavat kalvot/tilanteen muistiinsa visuaalisesti, osa tekee muistiinpanoja tiivistelmämuodossa ja toiset kirjoittavat kynä tai näppis sauhuten. Katjan hiljaisuushaastatteluissa joku oli jopa maininnut luennon paikaksi, jossa voi hiljentyä.

Vaikka yhden koneen naputus on pientä rapinaa, suuressa luentosalissa rapina nopeasti moninkertaistuisi jos kaikki tekisivät muistiinpanoja kuten minä. Teen muistiinpanot koneelle suoraan luennolla ja siistin ne nopeasti jälkikäteen. Ellen tekisi niin, en varmasti saisi aikaiseksi niin laajoja luentomuistiinpanoja verkkoon. Käsin kirjoittaminen tuntuu vaivalloiselta, liian hitaalta. Äitini aikanaan näkemästä vaivasta huolimatta käsialani on auttamattoman huono ja huonolla käsialallani tuherretuista muistiinpanoista on vaikeaa jälkikäteen tulkita mitä oikeastaan ajattelin tätä kirjoittaessani. Kyse on siis mukavuudesta. Mutta onko minulla oikeus siihen?

Luennolla asiaa kommentoinut henkilö esitti asian pohdintana, rakentavasti. Kerran aikaisemmin eräs taidehistorian kurssilainen tuli ilmoittamaan minulle, että muistiinpanojen kirjoitukseni häiritsee häntä. Hän lähetyi minua luentotauolla, asettui seisomaan eteeni ja puuskahti selvästi närkästyneenä:

"Mitä sä oikein teet?!!"

"luentomuistiinpanoja?"

"Tuo naputus häiritsee minua"

Hämmennyin täysin ja pyysin tietysti anteeksi. Kävimme siinä pienen keskustelun siitä, miten voisimme vähentää hänen kokemaansa haittaa. Kerroin, että pyrin yleensä sijoittumaan sähköpistokkeiden lähelle jotka ovat salin oikealla reunustalla, niinpä jos hän haluaa, hän voi pyrkiä sijoittumaan toiselle reunalle, kauemmas minusta. Lisäksi siirsin koneen sylini vähentääkseni pöydän aiheuttamaa kaikua. Olin silti avoimen hämmentynyt, en ollut varautunut niin voimakkaaseen mielenilmaukseen - viesti oli puettu suorastaan vihamieliseen muotoon.

Näin jälkikäteen tulin miettineeksi hänen avausrepliikkiään - mitä sä oikein teet? Ehkäpä hän ajatteli, että istun luennolla pakosta, surffaten tai mesettäen ja häiriten häntä epäkohteliaisuuttani.

Kyse on epäilemättä siitä, mikä koetaan häiritseväksi meluksi, luottamuksesta ja toisaalta kyse on myös uutuustuotteen juurtumisesta (konventioiden syntyminen). Opiskelijoilla ei aikaisemmin (ja vielä nykyäänkään) ole mahdollisuutta käyttä kannettavaa tietokonetta muistiinpanojen kirjoitukseen - niinpä ne, jotka muistiinpanoja tekevät herättävät kummastusta. Ne, jotka käyttävät konetta luennolla mesetykseen, surffaamiseen, facebookin käyttöön ja sähköpostin lukemiseen aiheuttavat pahennusta.

Kun puhuimme muistiinpanojen tekemisestä luovien strategioiden luennolla, muut olivat panneet merkille että oikeasti teen vain muistiinpanoja luennolla ja se sai selvästi aikaan positiivisemman suhtautumisen pieneen näppiksen rapinaan. Uskoisin, että myös muistiinpanojen jakaminen netissä kaikkien kesken lisää hyväksyntää. En kuitenkaan ole ainoa koneen kanssa luennolle tuleva ja keskustelussa kävi ilmi, että myös muunlainen koneen käyttö oli huomattu tällä ja muilla luennoilla - eikä siihen suhtauduttu kovin hyväksyvästi.

Asian esiin nostanut henkilö (joka muuten käsittääkseni on työelämässä mukana) sanoi, ettei hän kehtaisi itse tuoda konetta mukanaan, häiriön vuoksi. Töissä olen itse tottunut siihen, että jokaisella palaverissa on lähes poikkeuksetta kanettava tietokone mukanaan. Mutta ehkä luento tosiaan koetaan toisenlaiseksi ympäristöksi - hiljentymisen paikaksi jonne tehokkuus ja kiire ei kuulu?

Työpalavereissa osa tekee muistiinpanoja, osa vastaa samalla sähköposteihin. Koneita käytetään myös esitysvälineenä ja palaverin osallistujat voivat joustavasti vaihtaa esittelijää siirtämällä dataprojektorin piuhan toiseen koneeseen. Tiedän, että eri työyhteisöissä on tehty etikettisäädöksiäkin koneen käytöstä, kaikkialla sitä ei koeta pelkästään tehokkuuden lisääjänä vaan häiriötekijänä. Onko kyse jälleen siitä, miten oikeutetuksi ja asiaan kuuluvaksi käyttö katsotaan? Entäpä jos kaikilta odotettaisiin koneen käyttöä luennolla interaktiivisena ja osallistavana työkaluna, onko se tulevaisuutta?

Kurssin toteutustapa käyttää hyväksi tietotekniikkaa. Olisiko tämä kommentti noussut esiin lainkaan jos kurssi olisi pidetty kokonaan mikroluokassa? Vai olisiko käynyt niin, että koneen käytöstä kurssilla olisi noussut paljon suurempi arvokeskustelu - en tiedä?

Hiljaisuusteemaan tämä sopii mielestäni siksi, että tilasuunnittelun tulisi ottaa huomioon tietokoneiden yleistyminen muutenkin, kuin sähköpoistokkeiden osalta. Miten tulevaisuuden luentosalit pitäisi suunnitella? Näppäimistö kirjoitusmediana on niin vakiintunut, ettei se ole vamastikaan katoamassa minnekään, päinvastoin. Varmasti pelisäännöt kehittyvät ajan myötä ja luottamus siihen, että työvälinettä käytetään asianmukaisella tavalla, auttaa hyväksymiseen. Luulen, että häiritsevintä koneen käytössä luennolla on ajatus siitä, ettei naputus mitenkään liity oppimiseen. Se implikoi epäkohteliaisuutta paitsi luennoitsijaa, myös niitä kohtaan, jotka ovat tulleet luennolle vapaasta tahdostaan oppimaan ja kuulemaan.

Vaikka asenteet ja kulttuuri kehittyisivätkin ajan kuluessa eteenpäin tasaisen rapinan lisääntyessä on kuitenkin aiheellista miettiä miten ääni suunnittelullisin keinoin saadaan pysymään tasolla, joka ei häiritse ja luennolla säilyy miellyttävä yhteisen oppimisen ilmapiiri ja keskittynyt hiljaisuus.

# Pysyvä linkki merkintään hiljaisuus, luennot, luottamus, muistiinpanot, tilasuunnittelu