”
Korruption eliminoiminen tekijänoikeusreformin avain?
Auttaako rationaalinen argumentointi tekijänoikeuksien suoja-aikojen pitämisessä mielekkään pituisina ja tekijänoikeuksien muiden monopolihaittojen torjumisessa? Stanfordin yliopiston professori Lawrence Lessig on vuosien ponnistelujen päätynyt siihen, että ei auta, sillä lainsäätäjät - ainakin Yhdysvalloissa - ovat liian korruptoituneita perustaakseen päätöksensä järkisyihin.
"Lainlaatijat ovat niin pahasti suurten mediayhtiöiden lobbareiden talutusnuorassa, että he eivät edes tajua sitä, että suoja-aikojen pidentämiselle on olemassa vasta-argumentteja", Lessig toteaa. "Isossa-Britanniassa laadittu Gowerin raportti päätyi vastustamaan suoja-aikojen pidennyksiä, ja vaikutusvaltaiset ekonomistit kuten Milton Friedman ovat luonnehtineet tarvetta suoja-aikojen rajoittamiseen itsestäänselvyydeksi. Kuitenkin omat lainlaatijamme ovat täysin pihalla asiasta, joka jokaisen rationaalisen lainlaatijan pitäisi olla helppo ymmärtää. Elokuvastudioiden, musiikkiyhtiöiden ja kirjankustantajien kampanjalahjoitusten ohjailemana Yhdysvaltain kongressi on pidentänyt tekijänoikeuden suoja-aikaa jo 11 kertaa viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana."
Niinpä Lessig on päättänyt jatkossa suunnata akateemisen tarmonsa korruption vastaiseen kamppailuun, josta hän pyrkii kehittämään Wikipedian kaltaisen laajoja ihmisjoukkoja motivoivan ja mobilisoivan kollektiivisen projektin. "Jos me motivoimme ihmiset ajattelemaan korruptiota seurattavissa olevana ongelmana, me voimme käyttää tätä seurannan teknologiaa Washingtonin muuttamiseen", hän toteaa.
Kommentit (5)
Sama kysymys minulle heräsi kun tekijänoikeuslakia uusittiin täällä Suomessa. Lex Karpela valmisteltiin enemmän tai vähemmän salassa, ilman että missään vaiheessa oltaisiin kuultu kuluttajien edustajia. Laki runnottiin läpi eduskunnassa, uhkaamalla että jos se ei nyt mene läpi on kaikki valmistelutyö tehtävä uudestaan. Minusta olisi pitänyt tehdä. Täysin uudestaan.
Jos mikä tahansa muu elinkeinoelämää säätelevä laki olisi säädetty julkisuudelta piilossa, kuulematta kuluttaja-osapuolta ei porulle tulisi loppua. Ehkä tässä on käynyt niin, että kansa jo oletusarvoisesti lähtee siitä että tekijänoikeusinstituutio ja sen toteuttaminen on Suomessa täysin mätä eikä siihen sen takia kannata kiinnittää sen suurempaa huomiota?
Loppukaneettina haluan tässä sanoa sen, että olisi kaikkien etujen mukaista että tekijänoikeuslainsäädäntö olisi tasapainossa niin että kaikki sitä myös voisivat kunnioittaa kokematta että heidän oikeuksiaan tallataan. Nyt, kiitos Lex Karpelan, asia ei näin ole.